logo

Etusivu Yhteiskunta
Yhteiskunta Tulosta
17.11.2008 20:20

Presidentti Bolaños Suomen vierailulla vuonna 2002.Valtiomuoto ja hallinto

Nicaragua itsenäistyi vuonna 1821, ja se viettää itsenäisyyspäiväänsä 15. syyskuuta kuten muutkin Väli-Amerikan valtiot. Vuoteen 1838 saakka Nicaragua oli osa Keski-Amerikan Liittovaltiota, joka hajosi tuon vuoden huhtikuussa. Nicaragua on perustuslaillinen demokratia. Presidentti toimii sekä valtion päämiehenä että hallituksen johtajana, ja presidentti nimittää hallituksen. Presidentti ja varapresidentti valitaan yhtä aikaa kuuden vuoden kaudelle. Neljä hallinnonalaa ovat toimeenpaneva (presidentti ja varapresidentti), lakiasäätävä (yksikamarinen Asamblea nacional, 93 paikkaa, edustajat valitaan viideksi vuodeksi suhteellisella vaalitavalla), oikeudellinen (korkein oikeus, alioikeudet, alueelliset ja paikalliset oikeudet, erilliset työ- ja hallintotuomioistuimet) sekä vaalien järjestämisestä vastaava (Supreme Electoral Council).

Hallinnollisesti maa on jakautunut 15 piiriin ja kahteen autonomiseen alueeseen Atlantin rannikolla. Vuoden 1987 Sandinisti-ajan perustuslakia muutettiin vuonna 1995, jotta valtaa voitaisiin jakaa tasaisemmin neljän hallinonalan kesken. Vuonna 2000 perustuslain muutokset koskivat vaalilakeja, oikeusneuvosten määrällistä lisäämistä (Supreme Court justices) ja valtiontilintarkastusta (Controller General’s Office).

Nicaraguan sisäpolitiikka

Nicaragua on 1980-luvun sisäisten konfliktien vuoksi edelleen poliittisesti jakaantunut. Sandinistien noin kymmenen vuotta kestänyt valtakausi päättyi vuonna 1990, jonka jälkeen maan talous alkoi kehittyä avoimempaan ja vapaampaan suuntaan. Nicaraguaa vuoden 2002 alkuun asti luotsanneen presidentti Arnoldo Alemánin hallituskausi oli tuloksiltaan ristiriitainen. Kehityspoliittisia linjauksia ja yhtenäistä hallintokulttuuria ei ole kyetty vakiinnuttamaan, ja demokratian eteneminen sekä hyvän ja avoimen hallintotavan noudattaminen taantuivat presidentti Alemánin hallintokaudella. Presidentti Alemán onnistui kuitenkin talouden vakauttamisessa ja kasvun pitämisessä kohtuullisena. Hän oli autoritaarinen valtionpäämies, joka ajoi häikäilemättömästi omia tavoitteitaan. Alemánia ja hänen hallintoaan syytetään laajasti korruptiosta. Pääpuolueet, sandinistit ja liberaalit, solmivat vuoden 2001 alussa kaksipuoluesopimuksen, joka edistää sopijapuolten vallanjakoa eri instituutioissa.

Nicaraguan vaaleissa 4.11.2001 hallituspuolue (PLC Partido Liberal Constitucionalista) ja sen ehdokas Enrique Bolaños Geyer voittivat vaalit 13% marginaalilla. Kansainvälisten vaalitarkkailijoiden mukaan vaalit sujuivat rehellisesti ja vastapuoli hyväksyikin vaalituloksen, mitä voidaan pitää demokratian voittona. Kansalliskokousvaaleissa 2001 oli osallistujina enää vain kolme puoluetta (vrt. vuonna 1996 36 puoluetta), pääosin johtuen vuonna 2000 läpiviedyistä, aiempaa tiukemmista vaalilaeista, jotka rajoittavat merkittävästi pienten puolueiden osallistumista vaaleihin. Kansalliskokousvaalien tuloksena kansalliskokouksen (Asamblea Nacional) 92 paikkaa jakautuivat seuraavasti: PLC 53 paikkaa, FSLN 38 ja PC (Partido Conservador)1 paikka.

Bolaños astui virkaansa 10.1.2002. Vaalikampanjassaan Bolaños korosti maan talouden elvyttämistä, uusien työpaikkojen luomista, taistelua korruptiota vastaan sekä terrorisminvastaisen taistelun tukemista. Yleisesti arvioidaan, että sandinistien (FSLN Frente Sandinista de Liberacion Nacional) ehdokas Daniel Ortega hävisi vaalit puoluetta muuten äänestäneiden naisten protestin vuoksi, mikä liittyi ehdokkaaseen kohdistuviin syytöksiin alaikäisen tytärpuolen hyväksikäytöstä 1970–80 -lukujen vaihteessa. Eittämättä uusi presidentti onkin näkyvästi pyrkinyt lunastamaan vaalilupauksiaan erityisesti korruption vastaisessa toiminnassaan. Väärinkäytökset saivat Alemánin loppukaudella yhä räikeämpiä muotoja ja lisää Alemánin presidenttikautena tapahtuneita rötöksiä on paljastunut.

Presidentin toimintaa on vaikeuttanut huomattavasti kansalliskokouksen puheenjohtajana syyskuuhun 2002 asti toimineen Alemánin jatkuvat valtapyrkimykset ja haluttomuus luopua todellisesta poliittisesta vallasta. PLC:n listoilta oli noussut kansalliskokoukseen Alemánin vaikutuksesta hänelle uskollisia kansanedustajia, joiden väitetään hyötyneen puheenjohtajansa suosiosta. Managuan kaduilla protestoitiin näkyvästi ja vaadittiin Alemánin poistamista kansalliskokouksen johdosta. Tästä piittaamatta Alemán pyrki jatkuvasti jarruttamaan kansainvälisten rahalaitosten vaatimia (HIPC prosessi) talousuudistuksia. Bolañosin ja entisten presidenttien Daniel Ortegan sekä erityisesti Arnoldo Alemánin väliset poliittiset erimielisyydet ovat vaikeuttaneet hallituksen ohjelman läpi viemistä. Alemán nauttii lukuisten PLC- puolueen kansanedustajien suosiosta. Alemanilla on myös useita liittolaisia keskeisissä kansallisissa instituutioissa.

Huhtikuun 2002 alussa Nicaraguan oikeuskansleri jätti entiselle presidentille ja seitsemälle muulle virkamiehelle syytteen valtion varojen väärinkäytöstä. Mainittu summa on liikkuu noin 1,3 miljoonan US dollarin tienoilla. Alemán on kiistänyt kaikki häntä kohtaan esitetyt syytteet. Nicaraguan kongressin puheenjohtajana hän nautti immuniteetista: häntä ei ole voitu asettaa syytteeseen.

Merkittävä muutos sisäpoliittiseen tilanteeseen tuli 19.9.2002, jolloin parlamentin uusi enemmistö, joka koostuu sandinisteista ja liberaalipuolueesta irronneista edustajista, kokoontui parlamentissa erottaen entisen puhemiehistön, jota johti ex-presidentti Alemán. Uusi enemmistö valitsi uuden puhemiehistön sekä muodosti toimikunnat, jotka tutkivat syytesuojan poistoa Alemánilta ja muilta talousrikoksista syytetyiltä kansanedustajilta. Lähtölaskenta oli ollut käynnissä edellisen viikon, kun tuomari antoi rahanpesuoikeudenkäynnissä väliaikaisen ratkaisun, että on olemassa riittävästi todisteita käynnistää oikeudenkäynti ex-presidentti Alemánia vastaan, ja pyysi kansalliskokoukselta Alemánin parlamentaarisen immuniteetin poistoa. Nyt näyttää jo ilmiselvältä, että Alemánin syytesuojan poisto on vain ajan kysymys. Joko hän joutuu oikeuden eteen tai lähtee sitä ennen maasta. EU:n paikallisten suurlähettiläiden aloitteesta EU:n troikka luovutti 20.9.2002 EU:n julkilausuman varapresidentille lehdistön läsnäollessa. EU katsoi kansalliskokouksen puhemiehen erottamiseen johtaneiden tapahtumien olleen ilmausta demokratian toimivuudesta prosessista ja toivoi niiden johtavan institutionaalisiin uudistuksiin sekä vauhdittavan taloudellista ja sosiaalista kehitystä Nicaraguassa.

Nicaraguan ulkopolitiikka ja turvallisuus

Keski-Amerikan integraation korkeimman poliittisen tason muodostavat Keski-Amerikan presidenttien huippukokoukset. Yhteistyön teemoina olivat alussa rauha ja demokratia, nyt keskitytään talouteen ja integraatioon. Keski-Amerikan tulliunioni on tarkoitus saada valmiiksi noin vuoden 2003 loppuun mennessä. Sitä ovat vauhdittaneet presidentti Bushin tarjous Keski-Amerikan maille vapaakauppaneuvottelujen aloittamiseksi sekä Yhdysvaltojen kongressin myöntämä nk. 'fast track' FTAA neuvotteluille.

EU:n ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian maiden ensimmäinen huippukokous pidettiin vuonna 1999 Rio de Janeirossa. Seuraava huippukokous pidettiin Madridissa toukokuussa 2002. EU on käynyt Keski-Amerikan maiden kanssa niin sanottua San José -dialogia jo vuodesta 1984. Dialogin tarkoituksena on alkuaan ollut rauhanomaisen kanssakäymisen ja demokratian vahvistaminen sisällissotien jälkeen alueella sekä ihmisoikeuksien tuominen esille. Myöhemmin on keskustelun piiriin tullut muita aiheita, mm. köyhyyden poistaminen ja ympäristökysymykset, varsinkin siksi että alue on altis luonnonkatastrofeille.

Honduras ja Nicaragua milj. USD ovat kiistelleet Karibian meren puoleisen rannikkoalueen omistuksesta. Kiista syntyi vuonna 1999 Hondurasin ratifioidessa merialueita koskevan sopimuksen Kolumbian kanssa. Nicaragua vaati aluetta itselleen. Rajakiistan sopimisesta neuvoteltiin OAS:n vuosikokouksen yhteydessä kesäkuun alussa 2001 Costa Ricassa. Tuloksiin päästiin siten, että rajakiistaa selvittävä todentamissopimus allekirjoitettiin ulkoministereiden Roberto Flores Bermúdez (Honduras) ja Francisco Aguirre Sacasa (Nicaragua) toimesta OAS:n päämajassa Washingtonissa 7.7.2001. Sopimuksen kolmantena allekirjoittajana oli OAS:n varapääjohtaja Einaudi.

Nicaragua ja Costa Rica ovat kiistelleet Costa Rican rajavartion ja poliisin kulkuoikeuksista Nicaraguan puolella olevalla raja-joella. Maiden uudet presidentit, Bolaños ja Pacheco ovat keskustelleet kiistan ratkaisemisesta ja 26.9.2002 maat vihdoin allekirjoittivat sopimuksen rajakiistassa. Sovinnon toivotaan vahvistavan maiden kahdenvälisiä suhteita

Sen lisäksi että kiistat ovat olleet potentiaalinen uhka alueen rauhalle ne ovat legitimoineet myös asevoimien ylläpitoa ja varustelua. Monessa tapauksessa niiden esille nostaminen onkin ensisijaisesti palvellut sisäpoliittisia tarpeita.Viimeaikaiset presidenttivaihdokset Hondurasissa ja Nicaraguassa lupaavat parempia aikoja Keski-Amerikan integraatioprosessille ja avaavat mahdollisuuksia alueen maiden välisten lukuisten aluekiistojen sovittelulle neuvotteluteitse.

Lähde: Ulkoasiainministeriön Kehitysyhteistyöosaston maakatsaus 2002
Kuva: Ilkka Ärrälä

 

Copyright 2009 Suomi-Nicaragua-Seura ry | Tekninen toteutus Yoso Oy