logo

Etusivu Luonto
Luonto Tulosta
17.11.2008 20:25

Nicaraguan ylänköalueella kasvaa havupuita.Nicaragua jakautuu kolmeen alueeseen. Keskellä Nicaraguaa on laaja ylänköalue, jossa kasvaa esimerkiksi mäntyjä. Idässä ja lännessä ovat rannikkoalueet. Lännessä Nicaraguan rannikolle loiskii Tyynimeri ja idässä Karibian meri. Itäinen rannikkotasanko on matala ja leveä. Alueella sataa runsaasti ja siellä kasvaa sademetsää. Nicaraguan länsirannikon poikki kulkee 25 tulivuoren ketju. Tulivuorituhkan peittämä maa antaa runsaan sadon. Maanviljelys ja asutus on keskittynyt maan länsiosaan, missä tulivuoret sijaitsevat.

Pinnanmuodot

Keski-Amerikan kannaksella sijaitsevan Väli-Amerikan suurimman maan, Nicaraguan pinta-ala on noin 129 500 km², eli paljon alle puolet Suomen koosta. Asukkaita on kuten Suomessakin 5,2 miljoonaa. Pääosa väestöstä on keskittynyt maan länsiosiin Tyynen valtameren vaikutusalueelle. Karibian eli Atlantin rannikkoa on 514 km ja Tyynenmeren rannikkoa 352 km. Maan pinnanmuodostuksessa ja luonnonoloissa voidaan erottaa kolme erillistä aluetta.

Kolmionmuotoisen maan keskiosan muodostaa Kordillieerien vuoristo (Cordillera Chontaleña, Cordillera Dariense, Cordillera Isabelia, Cordillera de Dipilto y Jalapa), jonka kärki ulottuu etelässä Costa Rican rajalle ja leviää pohjoisessa Hondurasin puolelle. Maan luoteisosassa monet vuoret ovat 1000–1750 metrin korkuisia. Korkein niistä on lähellä Hondurasin rajaa sijaitseva Pico Mogotón, joka kohoaa 2107 metrin korkeuteen.

Vuoristoisen keskiosan reunalta Karibian mereen itään ulottuu tasankoalue (Caribbean plain), jossa maan suurimmat vuoristosta ja Nicaraguajärvestä alkavat joet virtaavat Atlantin valtamereen. Tätä harvaan asuttua rannikkoaluetta, jossa on vain vähän liikennöitäviä teitä, nimitetään myös Miskiittorannikoksi, siellä asuvien miskiittointiaanien mukaan tai Moskiittorannikoksi (Mosquitia), joka kuvaa hyvin tätä kuuman kostean ilmaston aluetta.

Tyyneen valtamereen rajoittuvasta Fonsecan lahdesta Costa Ricaan ulottuva rannikkovyöhyke (Pacific coastal zone) on Nicaraguan tiheimmin asuttu alue. Sen itäosan vajoamavyöhykkeessä ovat maan suurimmat järvet: Nicaraguajärvi ja Managuajärvi, sekä osa koko Väli-Amerikan läpi kulkevasta tulivuorivyöhykkeestä. Karibian rannikon ulkopuolella on Miskito-, Cayos- ja Corn Islands-saariryhmät, kun taas Tyynen valtameren rannikolla saaria ei ole.

Geologia

Vanhimmat geologiset muodostumat ovat Pohjois-Nicaraguassa lähellä Hondurasin rajaa olevat paleotsooiset ja mesotsooiset syväkivet, kuten graniitit ja gneissit. Ne muistuttavat meidän vielä vanhempia arkeeisia ja proterotsooisia peruskalliokiviämme. Pääosa Keski-Nicaraguan vuoristoisen alueen kivistä on vielä paljon nuorempia tertiäärisiä vulkaanisia kiviä. Nicaraguan vuoristoisen keskiosan länsipuolella on Tyynen valtameren tasankoalue. Sen itäreunassa on liki rannikon suuntainen pitkä vajoama-alue, jossa ovat myös suuret Managuan ja Nicaraguan järvet. Vajoama-alueen länsireunalle sijoittuu tulivuorten ketju, joka rakentuu nuorista ja nykyisistä tuhka- ja laavakerrostumista. Rantaviivan tuntumassa etelässä on myös merellisiä tertiäärisiä sedimenttikiviä. Maan itäosan laaja Karibian merelle ulottuva tasanko koostuu sen eteläosaa lukuun ottamatta nuorista ja nykyisistä alluviaalisista hiekkaisista kerrostumista. Niitä on myös pienempinä alueina Nicaraguan vajoamassa Tyynen valtameren tasankovyöhykkeellä.

Nicaragua sijaitsee kahden toisiaan kohti tunkevan mannerlaatan, Kookoslaatan ja Karibianlaatan rajalla. Kookoslaatan puristuessa toisen laatan alle, paine kasvaa ja purkautuu ajoittain maanjäristyksinä. Tällaisessa subduktiovyöhykkeessä kivi sulaa korkeassa lämpötilassa ja kovassa paineessa, nousee maan pinnalle ja muodostaa tulivuoria.

Tulivuoret

Nicaraguan laajassa mannerlaatan reunan suuntaisessa vajoamavyöhykkeessä on kaakkois-koillissuuntainen tulivuoriketju, joka alkaa Nigaraguan järvellä olevan Ometepen Maderasin ja Concepciónin tulivuorista, jatkuu Zapateran saaren kautta mantereelle, missä Granadan eteläpuolella on suuri Mombachon tulivuori. Täältä tulivuorivyöhykettä voidaan seurata Masayan tulivuorikompleksin kautta Managuan luoteispuolelle, missä Managuajärveen pistävällä Chiltepen niemellä on Apoyequen tulivuori. Managuajärven luoteispäässä sijaitseva Momotombiton saari on pieni tulivuori.

Mantereen puolella tulivuoret muodostavat yhtenäisimmän jonon, jota nimitetään Maribion vuorijonoksi (Cordillera de los Maribios, Volcanes Maribios). Jono alkaa Momotombon tulivuoresta ja päättyy Casitan, San Christóbalin ja Choncon tulivuoriin. Casitan eteläinen rinne romahti rankkojen sateiden takia Mitch-hurrikaanin aikana vuonna 1998. Se aiheutti mutavyöryn ja suuria tuhoja alapuolisilla alueilla. Nicaraguan korkeimman tulivuoren San Cristóbalin huippu kohoaa yli 1745 metrin korkeuteen. Luoteisin maan tulivuorista muodostaa Fonsecan lahteen pistävän Cosigüinan niemen.

Tulivuoria on nelisenkymmentä. Suurin osa tulivuorista nukkuu ”prinsessa Ruususen untaan”, mutta monista nousee vesihöyryä ja rikkipitoisia kaasuja (fumaroli, solfatara). Eräs aktiivisimmista on Masayan tulivuorikompleksin Santiago-kraatteri, jonka pohjalla voi ajoittain nähdä ”kiehuvaa” laavaa. Kraatteri kehittää jatkuvasti rikkipitoisia kaasuja. Muutama vuosi sitten se osoitti vaarallisuutensa, kun sieltä sinkosi vulkaanisia pommeja ja heitteleitä lähiympäristöön, mikä aiheutti paniikkia kansallispuiston vierailijoissa. Managuajärven luoteispäässä olevan Momotombon tulivuoren rinteiltä purkautuu paikka paikoin kaasuja, ja siellä on myös pieni geotermistä energiaa hyödyntävä laitos. Nuorin Nicaraguan tulivuorista, Cerro Negro on syntynyt vuoden 1971 jälkeisistä purkauksista Las Pilasin tulivuoren viereen.

Teksti: Pertti Lahermo
Kuva: Päivi Virtanen

 

Copyright 2009 Suomi-Nicaragua-Seura ry | Tekninen toteutus Yoso Oy